perjantai 19. joulukuuta 2014

VIIDES PAASTOPÄIVÄ

Heräsin vasta klo 08.15. En ehtinyt aamulenkkiporukan mukaan rannalle, koska nukuin pommiin. Bussi lähti jo kahdeksalta. Kävin sairaanhoitajan luona. Verenpaineet olivat tavallisen alhaiset. Painoa oli pudonnut edellisestä punnituksesta puoli kiloa.

Sairaanhoitaja kertoi, että jos tulee oikein kova nälkä, niin kyllä he kevyttä ruokaa antavat. Minulle tuli  jostain sisuuntunut olo, ja sanoin, että aion tehdä paaston juuri niin kuin Dr. Otto Buchinger on sen suunnitellut.

Aamuteeni odotti jo huoneessani. Tarjottimella oli myös maustamatonta jogurttia. Ajattelin, että se on nyt laitettu minulle, koska olen heikko enkä pysy paastossani. Kaadoin jogurtin vessanpöntöstä alas. Sen tehtyäni, tuli mieleen, että olisikohan se sittenkin kuulunut normaaliin paastoon. No, joka tapauksessa, minun ei sitä jogurttia tehnyt mieli. Eilisen jälkeen en ole vielä syönyt mitään, mutta nälkä on kadonnut ja olo on eilistä paljon parempi. Rankinpia ovat nuo illat. Muu aika menee täysin miettimättä ruokaa.






Saan päivällä ihanan ystäväni kylään, suomalaisen Katariinan, joka sai minut alunperin innostumaan tästä klinikasta. Katariina on Bucinger Wilhelmi -klinikan sairaanhoitaja. Katariina on nyt äitiyslomalla, mutta palaa takaisin klinikalle, kun pikkuprinsessa on tarpeeksi iso päivähoitoon. Moni asiakas onkin jo kaipaillut Katariinaa. 

Saksalainen juristiystäväni kertoi minulle yhdestä ihanasta suomalaisesta sairaanhoitajasta, joka oli miehen sairaanhoitajana edellisen paaston aikana. Juristi oli ikionnellinen, kun kerroin, että Katariina ei ole jättänyt klinikkaa, vaan on tulossa takaisin. Juristi käy paastoklinikalla joka vuosi.


Minulla on ihmeellisen mahtava olo. Energiaa on vaikka muille jakaa. Nyt vain klinikan aktiviteettilista käteen ja ruksimaan mieluisaa tekemistä tälle iltapäivälle. Aamupäivän ohjelmat menivät uusiksi, koska nukuin pommiin! Ihanaa, että uni vihdoin maistuu. Kävin omatoimisesti reippaalla lenkillä vuoristomaisemissa.





Kävin muun porukan mukana shoppailemassa Marbellassa. Sinne pääsi klinikan bussilla. Vaikka ohitin monen monta ihanaa ravintolaa ja kahvilaa, ei minun tehnyt mieli niiden antimia. Hullu juttu! Ehkä alan pikkuhiljaa päästä siihen euforiseen tunteeseen, josta kaikki täällä hehkuttavat. Oli niin kevyt ja hyvä fiilis, että oli pakko juhlistaa kevyttä oloa ostamalla uudet kengät.







Näillä korkkareilla kelpaa sitten tepastella Suomessa, kun palaan sinne kevyempänä, levänneenä ja kokonaisvaltaisesti puhdistautuneena.

Paastoklinikan bussissa sain shoppailuretken paluumatkalle vierustoverikseni hieman rehevämmän saksalaisrouvan. Hän kertoi minulle kuiskaten syöneensä salaa parmesanjuustoa shoppailuretken aikana eikä aio kertoa herkuttelustaan sairaanhoitajille. Hänellä oli vielä iso kimpale juustoa käsilaukussa. Käsilaukun kimpaleen rouva aikoi tuhota illalla huoneessaan. Tuo, tuo jos joku, on minusta jo aika epätoivoista touhua. Mitä ideaa on huijata paastoklinikan henkilökuntaa ja miksi pilata paasto. Minun yöllä nauttimani pieni soijajogurtti ei tuntunut enää ollenkaan niin syntiseltä tuohon juuston sala-ahmimiseen verrattuna.

Hieronnan ja Tai-Chin jälkeen kipaisin vielä kirjastohuoneessa. Paastoklinikan kirjastosta saa vapaasti lainata kirjoja. Suurin osa kirjoista on asiakkaiden sinne jättämiä.




 Suomalaisia teoksia ei ollut montaa. Jätin sinne muutaman lukemani suomalaisen kirjan. On sitten seuraavalle suomalaiselle suomalaista luettavaa. Luin huoneessani hetkisen ja nukahdin hyvillä mielin.