Heräsin haikeudella. Tänään on paaston "break day". En haluaisi palata syömään normaalia kiinteää ruokaa. En ihan vielä. Olo on ihanan energinen, ruoka ja muut nautintoaineet eivät houkuttele ollenkaan. Minusta tuntuu kuin olisin nyt paratiisissani ja kohta syön sen kielletyn omenan ja joudun täältä pois. Alla Buchinger Wilhelmin tekemä aika kiva kuvaus paastokokemuksesta:
Kerroin sairaanhoitajalleni, että paaston lopettaminen tuntuu haikealta. Haluaisin niin kovasti jatkaa paastoani. En alkuun voinut uneksiakaan, että syömättömyys voisi tuntua näin hyvälle. Ensi kerralla paastoan sen kolme viikkoa. Nyt tiedän, että pystyn siihen.
Sairaanhoitaja kertoi, että tämä tänään loppuva, lyhyempi paasto on tarkoitettu puhdistautumiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen. Sairaille ja hyvin lihaville suositellaan tuota kolmen viikon paastojaksoa, mutta toki muutkin voivat paastota sen kolme viikkoa.
Saan tänään ravinnokseni perinteisen omenateen hunajan kanssa, lounaaksi omenamuussia, iltapäivällä teen ja omenan. Illalliseksi on luvassa erityinen kasviskeitto alakerran ravintolassa.
Urheilullisen aamupäivän jälkeen huoneessani odotti kipollinen omenamössöä. Minua ihan pelotti tarttua lusikkaan. En ollut yhtään nälkäinen.
Otin hyvän asennon parvekkeeni lepotuolissa, katselin maisemia ja nautin hitain ja hartain lusikallisin luomuomenamössöä. Voi taivas miten herkullista se olikaan. Puhdas ja niin raikas maku. Herkullinen elämys. Aika pian elämykseni jälkeen alkoi ruoka ja maut taas kiinnostaa. Mieleeni tuli jopa pizza. En ole ajatellut yhtään roskaruokia paaston aikana, mutta nyt, nyt mielessäni kävi jo pizza.
Söin iltapäivällä omenan. En ole eläissäni nauttinut omenan syöisestä yhtä paljon kuin nyt. Oli todella outoa palata syömään normaalia kiinteää ruokaa. Energiaa minulla oli valtavasti ja nautinkin jokaisesta urheilurupeamasta päivän aikana.
Illalla laitoin paremmat vaatteet ylleni, hieman ripsiväriä ja kävelin alakerran ravintolaan. Pöytäseurueeni oli jo saapunut pöydän ääreen. Kun istuin ruokapöytään, toi tarjoilija juhlallisesti pöytäämme kynttilän minulle. Tällä kynttiläseremonialla osoitetaan onnitteluja paaston kunnialla läpivieneille asiakkaille. Keitto oli hieman paksumpaa kuin perinteinen paastokeitto. Keitto maistui kermaisen pehmeältä, mutta tuskin siinä sentään kermaa oikeasti oli.
Tässä kuva keskivartalostani ennen kuin päätin lähteä paastomatkalleni ja ja jälkimmäinen kuva on otettu tänään aamusella, juuri ennen kuin lähdin uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Kuvat puhukoot puolestaan.
Myönnettäköön kuitenkin, että tuossa mustavalkokuvassa olin juuri syönyt valtavan aterian, jalassani on kittanat farkut ja saatoin jopa hieman pullistella vatsaani. Traania kyllä on ja ihan oikeaa. Ero näiden kahden kuvan välillä on aika iso. Kyllä kannatti valita kahden viikon paasto eikä kahden viikon bilematkaa naisporukassa.
Olen todella iloinen, että ymmärsin panostaa itseeni ja tulin tänne, vaikka epäilin koko klinikan ohjelmaa. Täältä olen saanut nyt terveen tsempin ja urheilemisen ilon takaisin elämääni. Jännä nähdä miten tästä eteenpäin. Huomenna saan klinikalla ensimmäisen oikean ruoka-aterian. Miltähän se maistuu? Taivaalliselta, voisin kuvitella.
Sairaanhoitaja kertoi, että tämä tänään loppuva, lyhyempi paasto on tarkoitettu puhdistautumiseen ja sairauksien ennaltaehkäisemiseen. Sairaille ja hyvin lihaville suositellaan tuota kolmen viikon paastojaksoa, mutta toki muutkin voivat paastota sen kolme viikkoa.
Saan tänään ravinnokseni perinteisen omenateen hunajan kanssa, lounaaksi omenamuussia, iltapäivällä teen ja omenan. Illalliseksi on luvassa erityinen kasviskeitto alakerran ravintolassa.
Urheilullisen aamupäivän jälkeen huoneessani odotti kipollinen omenamössöä. Minua ihan pelotti tarttua lusikkaan. En ollut yhtään nälkäinen.
Otin hyvän asennon parvekkeeni lepotuolissa, katselin maisemia ja nautin hitain ja hartain lusikallisin luomuomenamössöä. Voi taivas miten herkullista se olikaan. Puhdas ja niin raikas maku. Herkullinen elämys. Aika pian elämykseni jälkeen alkoi ruoka ja maut taas kiinnostaa. Mieleeni tuli jopa pizza. En ole ajatellut yhtään roskaruokia paaston aikana, mutta nyt, nyt mielessäni kävi jo pizza.
Söin iltapäivällä omenan. En ole eläissäni nauttinut omenan syöisestä yhtä paljon kuin nyt. Oli todella outoa palata syömään normaalia kiinteää ruokaa. Energiaa minulla oli valtavasti ja nautinkin jokaisesta urheilurupeamasta päivän aikana.
Illalla laitoin paremmat vaatteet ylleni, hieman ripsiväriä ja kävelin alakerran ravintolaan. Pöytäseurueeni oli jo saapunut pöydän ääreen. Kun istuin ruokapöytään, toi tarjoilija juhlallisesti pöytäämme kynttilän minulle. Tällä kynttiläseremonialla osoitetaan onnitteluja paaston kunnialla läpivieneille asiakkaille. Keitto oli hieman paksumpaa kuin perinteinen paastokeitto. Keitto maistui kermaisen pehmeältä, mutta tuskin siinä sentään kermaa oikeasti oli.
Tässä kuva keskivartalostani ennen kuin päätin lähteä paastomatkalleni ja ja jälkimmäinen kuva on otettu tänään aamusella, juuri ennen kuin lähdin uima-altaalle ottamaan aurinkoa. Kuvat puhukoot puolestaan.
Myönnettäköön kuitenkin, että tuossa mustavalkokuvassa olin juuri syönyt valtavan aterian, jalassani on kittanat farkut ja saatoin jopa hieman pullistella vatsaani. Traania kyllä on ja ihan oikeaa. Ero näiden kahden kuvan välillä on aika iso. Kyllä kannatti valita kahden viikon paasto eikä kahden viikon bilematkaa naisporukassa.
Olen todella iloinen, että ymmärsin panostaa itseeni ja tulin tänne, vaikka epäilin koko klinikan ohjelmaa. Täältä olen saanut nyt terveen tsempin ja urheilemisen ilon takaisin elämääni. Jännä nähdä miten tästä eteenpäin. Huomenna saan klinikalla ensimmäisen oikean ruoka-aterian. Miltähän se maistuu? Taivaalliselta, voisin kuvitella.
