Punnituksen jälkeen vaihodin pikaisesti lenkkivaatteet ylleni ja juoksin klinikan pihalla odottavaan bussiin. Oli vielä hiukan vilpoinen keli ja aikalailla pimeää. Bussi valmistautui kuljettamaan aamuvirkut paastoilijat aamulenkille Marbellan rantaan. Bussi oli melkein täynnä. Tällä klinikalla ei vissiin kukaan nuku pitkään.
 |
| lainattu |
Ranta näytti todella kauniilta. Hieman jälkeen yhdeksän alkoi hehkuva aurinko nousta horisontista. Kameraa en jaksanut kantaa mukanani, mutta tässä jonkun ottama kuva auringonnoususta Golden Milen rannalla. En ollut syönyt mitään aamupalaa, mutta en silti kokenut olevani nälkäinen.
Paluuhölkälle sain seurakseni noin 50-vuotiaan saksalaisen lakimiehen. Hän oli viidettä kertaa Buchinger-paastolla. Kun kysyin häneltä, että mikä motivoi häntä tulemaan paastolle aina uudestaan ja uudestaan, sain mielenkiintoisen vastauksen. Mies kertoi rakastavansa viinejä. Hän kertoi juovansa pullon punaviiniä päivässä. Buchingerissa hän uskoo saavansa maksan myrkkykuormaa pienemmäksi, painoa viitisen kiloa pois, rentoutumista ja samalla todistettua joka paastokerralla itselleen, että on kykeneväinen elämään ilman viiniä sen kaksi viikkoa putkeen. Alkoholinkäyttö on siis tällä tavalla hallinnassa...
Aamulenkin jälkeen minulle tuotiin laksatiivin lailla vaikuttavaa suolavettä kannullinen ja lasillinen mustaviinimarjamehua, jolla huuhtoa suolan maku suusta. Tästä se paasto sitten alkaa.
Kulautin kannullisen suolavettä kurkusta alas. Aikamoista litkua. Marjamehu maistui taivaalliselta suolaveden jälkeen. Makoilin sängylläni ja luin kirjaa noin tunnin. Minulle sanottiin, että suoli alkaa toimia vauhdilla, ja olisikin hyvä pysytellä huoneessa koko päivä.
Suolaveden jälkeen nautin aamiaisteen kera sitruunan. Sain myös hieman juoksevaa hunajaa. Mitään aktivoitumista suolen toiminnassa ei ollut havaittavissa.
Eilinen päivä oli hieman pilvinen, ja nyt paistoi vihdoin aurinko. Otin riskin ja puin valkoiset bikinit ylleni ja suuntaisin altaille ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa. Sain lakimiehen seurakseni. Siinä klo 13.00 aikaan alkoi vatsassa hieman kiertää. Olo oli hieman tukala siinä makaillessa. Kerroin kohteliaasi auringonottokaverilleni, että minun on siirryttävä huoneeseeni lepäilemään.
Todellisuudessa minulle tuli kova kiire ehtiä vessaan. Juuri ja juuri ehdin. Jos joskus vielä juon tuota suolaliuosta, pysyttelen vessan läheisyydessä koko päivän.
Minulle tuotiin huoneeseeni lounas. Sain lounaaksi vihreää laihaa vihanneskeittoa. Keitto maistui laihuudesta huolimatta aika herkulliselle tai sitten minulla oli vain mieletön nälkä. Olisin voinut lusikoida lientä monen monta kulhollista, mutta minulle tuotiin vain yhden kulhon verran.
Keitto tuli samantien toista kautta ulos. Laksatiivit alkoivat tosissaan toimia. Pysyin loppupäivän huoneessani. Piti keskittyä ajattelemaan, että tämä on minulle hyväksi. Laksatiivit saavat kehoni puhdistumaan kunnolla vanhasta kuonasta.
Illalla minulle tuotiin klo 20.00 parsakeittoa huoneeseeni ja mautonta teetä. Yhdeksän aikaan ajattelin mennä nukkumaan, kun vastassa oli vielä keittoa. Pelkäsin, että nälkä yllättää yöllä. Uni ei tullut. Pyörin sängyssäni monen monta tuntia ja haavelin herkuista ja ihan tavallisesta terveellisestä ruuasta. Unelmoin pienestä palasesta ruisleipää. Vasta klo 02.00 paikkeilla nukahdin, nälkäisenä.
Paaston kolme ensimmäistä päivää ovat kuulemma kaikista rankimmat. Pakko pysyä vahvana.
