Viime keväänä sain kipinän kuntoni kohottamiselle. Osallistuin suosittuun nettivalmennukseen, jonka tavoitteena oli muokata minulle oikeanlaisella ruokavaliolla ja treeniohjelmalla kesäksi katseenkestävä bikinikroppa.
Alku oli lupaava. Söin mielettömiä määriä kaurapuuroa, avokadoja ja rahkaa. Pompin portaita, potkin vimmatusti ilmaa puistojen penkeillä, ja noudatin muutonkin säntillisesi annettua nettivalmennusohjelmaa. Parin viikon jälkeen aloin kyllästyä koko touhuun. Oli liian helppoa kirjautua ulos valmennustiimin sivuilta ja unohtaa koko juttu. Nettivalmennus ei motivoinut minua tarpeeksi jatkamaan. Moni on onnistunut kiinteytymään valmennuksessa, minä en.
Olen toivoton herkuttelija. Iltaisin on niin mukava rentoutua television ääressä hömppäohjelmia katsellen ja samalla herkkuja napostellen. Syön yleensä juuri ennen nukkumaanmenoa. Kamala tapa. Pahin mahdollinen aika herkuttelulle. Nälkäisenä minun on aivan mahdotonta saada unta.
Ennen elin aktiivisempaa elämää. Raskausien (kolme) jälkeen minulle on kertynyt noin 10 kiloa lisää, joista niin mielelläni hankkiutuisin eroon.
Olen tosiaan kokeillut erilaisia paastoja ja dieettejä, niissä koskaan onnistumatta. Vietin jopa yhden viikon elävänravinnon instituutissa syöden raakaravintoa. Muutoin kurssi olisi sujunut hyvin, mutta harmikseni / onnekseni siellä oli herkkukioski, josta sai ostaa naposteltavaa jos halusi, ja minähän halusin.
 |
| elävää ravintoa |
Olen melkolailla vakuuttunut, että onnistuakseni dieetissä tai paastossa, minun tulee oleilla jossakin suljetussa ympäristössä, josta ei yksinkertaisesti saa niitä herkkuja eikä myöskään pääse pois sellaisia ostamaan. Buchinger-Wilhelmi klinikka taitaa olla juuri oikea paikka minunlaiselleni armottomalle herkuttelijalle, jonka itsekuri ruuan ja herkkujen suhteen on melkolailla olematonta.
Haluaisin pudottaa painostani vähintään viisi kiloa, lopettaa iltaherkuttelut ja lisätä urheilua arkeeni. Paasto saattaisi olla juuri sopiva startti uudelle terveellisemmälle elämälleni. Antaisin aikaa vain itselleni.
